Lyhentyykö työura työuran pidentämisestä?
MTV3 uutisoi, että hallitus aikoo työurien pidentämiseksi esittää mm. osa-aikaeläkkeen lopettamista. Myönnän, etten ole eläkekeskusteluun juurikaan perehtynyt. Siitä huolimatta tämänlainen idea kuulostaa siltä, kuin se saattaisi pikemminkin lyhentää ihmisten työuria. Jos ihmisellä on mahdollisuus tehdä töitä vähän vähemmän päivässä, jaksaa hän niitä todennäköisesti pidempään kuin jos niitä olisi pakko tehdä hammas irvessä täysipäiväisesti.
Michael Zey kirjoittaa kirjassaan Ageless Nation yrityksistä, jotka ovat todenneet kannattavaksi antaa pitkäaikaisille työntekijöilleen ajoittaista pidempää vapaata. Takaisintullessaan työntekijät ovat levänneitä ja tarttuvat työtehtäviinsä uudenlaisella innolla. Referoin häntä omassa Kehittyvä ihmiskunta -kirjassani seuraavasti:
Jo nyt eri yritykset tarjoavat työntekijöilleen mahdollisuden ottaa sapattivapaata: mm. Yhdysvalloissa Newsweek tarjoaa 15 vuotta töitä tehneille kuuden kuukauden vapaata puolella palkalla, Procter & Gamble kahdentoista viikon palkatonta vapaata ensimmäisen työvuoden jälkeen sekä jokaista sen jälkeen tulevaa seitsemää vuotta kohden, ja Intel tarjoaa kahdeksan viikon palkallista vapaata jokaista seitsemää työvuotta vastaan. Otettuaan pidempää vapaata ihmiset palaavat töihinsä vapautuneina ja energisiä, jatkaen uraansa uudella innolla. Mitä pidemmäksi ihmisen odotettu elinikä kasvaa, sen vähemmän todennäköiseksi käy, että hän pystyisi tekemään koko uraansa samassa firmassa. Tämä kannustaa yrityksiä tarjoamaan enemmän maksettuja vapaita, jotta työntekijät eivät kokisi ainoiksi vaihtoehdoiksi monotonialle työnantajan tai jopa uran vaihdosta.
Zey kirjoittaa myös siitä, miten alkuperäisestä työstään eläkkeelle lähteneet ovat pienen lepäilemisen jälkeen lähteneet kokonaan uudenlaiselle uralle:
Eräs mies lähti Yhdysvaltojen ilmavoimista 20 vuoden uran jälkeen, saaden tarpeeksi hyvät edut voidakseen elää niillä loppuikänsä, mutta muutti postimerkkikeräilyharrastuksensa työksi ja perusti firman sen ympärille. Toinen toteutti eläkkeelle siirtymisen jälkeen unelmansa golfkentällä työksentelystä ja palasi sen jälkeen takaisin liike-elämään. Kolmas vetäytyi 55 vuoden iässä esimiestehtävistä teleliikenneyhtiöstä ja onnistui saamaan yliopistolta vakinaisen viran liiketalouden professorina.
Jos minulle annettaisiin tehtäväksi miettiä, miten työuria saisi pidennettyä, en ensimmäiseksi ajattelisi eläketurvan heikentämistä. Pikemminkin pyrkisin miettimään keinoja, joilla osa-aikaeläkkeelle siirtymistä saataisiin helpotettua ja joilla täysipäiväsellekin eläkkeelle siirtyneitä rohkaistaisiin löytämään itselleen mielekästä uutta työtä. Työ joka on etsitty vapaaehtoisesti, tekemisen halusta, tuntuu paljon kevyemmältä kuin työ jota tehdään pakosta koska rahat eivät riittäisi muuten.
Tästä voisi muutenkin olla hyötyä eläkeläisten mielenterveyden kannalta. Useinhan voi käydä niin, että siirtyminen työelämästä eläkkeelle vie merkittävän osan päivien aiemmasta sisällöstä ja yhtäkkiseen vapaa-aikaan on vaikea tottua. Myös sosiaalisten kontaktien määrä vähenee helposti, kun ei ole enää työkavereita ympärillä. Monille eläkkeelle siirtyminen toki on pelkästään tervetullut muutos, mutta monille ei. Nykyinen ”joko olet täysipäiväisesti töissä tai täysipäiväisesti eläkkeellä”-vastakkainasettelu tuntuu epäterveelliseltä - eivätkä ehdotetut muutokset asiaa ainakaan paranna.
Loppukaneettina linkki Dan Buettnerin esitelmään How to live to be 100+. Buettnerin järjestö on tutkinut maailman pitkäikäisimpiä yhteisöjä, yhteisöjä joissa satavuotiaaksi elämisessä ei ole mitään epänormaalia. Näistä on löytänyt yhdeksän eri tekijää, jotka yhdistävät näitä kaikkia. Yksi niistä on kokemus siitä, että se mitä tekee on merkityksellistä ja nautinnollista. Kokemus työstä pakkopullana lyhentää elinajanodotetta - joskin niin myös työn puute. Kaksi vaarallisinta ajanjaksoa ihmisen elämässä ovat hänen ensimmäinen elinvuotensa, sekä se vuosi jolloin hän siirtyy eläkkeelle.
Joten miksi emme tekisi eläkkeelle siirtymisestä enemmän asteittaista prosessia, joko-tain sijaan?
